Gypsy swingin virtuoosi Olli Soikkeli

Nurmeksesta kotoisin olevan 25-vuotiaaan Olli Soikkelin ura on vahvassa kansainvälisessä nousussa. Mustalaisjazziin erikoistuneen kitaristin huipputaidot on noteerattu, ja pari vuotta New Yorkissa asuneella miehellä on keikkaa riittänyt.

– Viime vuonna oli noin 240 keikkaa, joista suurin osa Amerikassa. Kierrän Rhythm Future Quartet -bändini kanssa ja 2015 soitimme 26 eri osavaltiossa.

Millaista on esiintyä New Yorkin jazzklubeilla?

– Keikat ovat aivan laidasta laitaan. Kaikki ovat kiireisiä. Yhtenä päivänä saatat soittaa ravintolassa taustajazzia kymmenelle ihmiselle ja seuraavana Lincoln Centerissä 500:lle kuulijalle. Minulle New Yorkissa kovinta on se, että maailman parhaat soittajat ovat siellä ja pääsen työskentelemään heidän kanssaan.

Soikkelin innostus kitaransoittoon helähti alun perin äitinsä Anttilan postimyynnistä tilaaman kitaran myötä. Siitä taidot kasvoivat heavyrockin suuntaan, mutta muusikko Kari Pääkkösen myötä avautui kiinnostus Django Reinhardtiin, Rosenberg Trioon ja laajemmin 1930-luvulla Ranskassa syntyneeseen gypsy swingiin.

– Minua akustisen kitaran ääni puhuttelee enemmän kuin sähköinstrumentit.

Svengaavalla ja melodisella gypsy swingillä on toki aina ollut oma kuulijakuntansa, mutta 2000-luvulla sen suosio on kasvanut valtavasti – maailmalla, ja myös Suomessa.

Laajaa arvostusta nauttivan nuoren kitaristin tulevaisuuden toiveet nousevat nekin vakaasti musiikin portaita.

– Toivottavasti tulen keikkailemaan ahkerasti, ja toivon että Yhdysvaltojen ja Euroopan lisäksi Aasia tulee mukaan. Erityisesti keikat Japanissa kiinnostavat.

Soikkeli odottaa jo innolla lauantain esiintymistä Laitilassa.

– Erityisesti, koska mukanani on Paulus Schäfer Hollannista ja Eduardo Belo Brasiliasta. Tämä on ensimmäinen kerta itselleni Jazzkukossa, mutta olen kuullut pelkkää hyvää festivaalista.

(Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 29.7.2016)

Perjantaina tarinoivat Hertmansin ja Antilan kitarat

Kari Antilan ja Peter Hertmansin yhteistyöalbumi "Guitar Stories" julkaistaan 5.8.2016.

Jazzkukon perjantainen kaksoiskonsertti kaupungintalolla tarjoaa huippulaadukasta musisointia. Aili Ikosen & Herd-yhtyeen lisäksi illassa esiintyy Kari Antila parivaljakkonaan kitaristi Peter Hertmans. Hän on Belgian tunnetuimpia jazzmuusikkoja, tehnyt kymmenen levyä ja toimii kitaransoiton opettajana mm. Brysselin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Hertmansin oma side musiikkiin juontuu siitä, kun hän oli sisarusparven nuorin ja vietti paljon aikaa yksin kotona musiikkia kuunnellen. Isoveljen tuomalla Genesiksella ja Frank Zappalla lähti alkuun.

– Jazzista innostuin tosissani noin 15-vuotiaana ja ensimmäinen minuun suuresti vaikuttanut levy oli Belgian kuuluisimman jazzkitaristin Philip Catherinen "Guitars". Philip oli esikuvani ja opettelin lopulta koko tuon levyn ulkoa. Myöhemmin 18-vuotiaana aloin kuunnella myös mm. Pat Methenyä ja John Scofieldia. Opiskelin myös pianoa 8-vuotiaasta asti musiikkiopistossa, mutta jazzkitaran opin hyvin pitkälle itsekseni korvakuulolta kotona.

    Perjantain konsertissa on erityistä juhlavuutta, sillä silloin julkaistaan Antilan ja Hertmansin keväällä äänitetty yhteisprojekti "Guitar Stories". Lopputulemasta monipuolinen kitaristi on hyvin tyytyväinen ja ylpeä.

– Olen tuntenut Karin Belgiassa jo pitkään. Ensin jazzkitaran opiskelijana vuosia sitten, ja viime vuosina kollegana. On ollut hienoa nähdä Karin hieno kehityskaari tähän päivään asti, ja hienoa, että saimme nyt tehtyä levyprojektin yhdessä.  Minulle tämä albumi on myös erikoisen tärkeä, koska toimin soittamisen lisäksi levyn äänittäjänä ja vastasin miksauksesta. Viime vuodet olen opiskellut näitä asioita ja levyn tekniseen onnistumiseen olen myös erittäin tyytyväinen.

Peter Hertmans on tulossa mielellään Suomeen ja Laitilaan esiintymään.

– Haluan edelleen nähdä maailmaa ja musiikki on mitä mainioin apuväline tähän, koska keikat vievät minua usein uusiin paikkoihin. Olen myös iloinen, että saan tuoda Belgiasta kaksi muuta loistavaa jazzmuusikkoa "rytmisektioomme"  ja voimme yhdessä edustaa tällä tavoin belgialaista jazzmusiikkia festivaalilla jopa kahdessa eri konsertissa.

 (Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 29.7.2016)

Ettäkö Suomessa puusta tehtäisiin taloja?

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 15.7.2016

Ehkä joku muukin on ihmetellyt sitä, miten nykyään voi olla näin paljon home- ja sisäilmaongelmia. Erityisesti koulu- ja päiväkotirakennuksissa. En todellakaan ole alan asiantuntija, oma osaamis-tietämys on luokkaa ”osaa ehkä tehdä yksinkertaisia taloja legopalikoilla”, mutta seuraavanlaisia syitä ongelmiin on esitetty.

   Ilmavaivaiset rakennukset on alun perin suunniteltu ja rakennettu huonosti. Joskus vielä kehnoon paikkaan. On käytetty vääriä tai lyhytikäisiä aineksia. 70-lukua ei hyvällä muistella. Ilmastointi on laiminlyöty tai se ei  ole toiminut oikein. Rakenteet eivät ole hengittäneet. On ollut kiire, mikä bisnesmaailmassa liittyy voitontavoitteluun. Kuntien rakennusurakat ovat olleet erilaisia kuin yksityiselle puolelle tehdyt – on rahastettu, on kusetettu. Rakennusten huoltoa on laiminlyöty, korjausvelkaa on, ja nykyään myös rahapula. Ja kun viimein pitkien kähinöiden jälkeen on peruskorjattu – niin monesti halvalla, huonosti, väärin, huonoin aineksin, kiireellä. Aina ei syy toki ole rakentajissa – vanhaa paskaa ei vaan saa kunnolliseksi.

    Sisäilmaongelmia on monesti johdonmukaisesti kielletty, koska korjaus maksaa ja remonteista syntyy valtavat häslingit. Valittajat onkin usein syyllistetty pöpeiksi ja yliherkiksi kitisijöiksi. No, osassa tapauksissa sisäilmaoireet ja sairaslomat käryävätkin nimenomaan siitä hapettomasta työilmapiiristä ja työpaikan henkilökemiakatkuista. Niihinkään ei rakenteellisia korjauksia aina voida tai tahdota tehdä. Ja kun työpaikan vaihto on tänä päivänä vaikeaa, sitten jäädään marinoitumaan ja sairastumaan pahemmin.

    Itsekin olen yhden toimistokeikan lusinut, missä lattian alla oli kerrostalon runkoviemäri rikki, seinissä näkyvää hometta ja ilmastointi sökö.  Tuli monipuolista sairastelua ja yleinen väsähdys – ne loppuivat, kun systeemit korjattiin. Terveyden kanssa ei näissä jutuissa ole leikkimistä, huonosta sisäilmasta voi helposti altistua lopuksi ikää. Lasten suhteen pitäisi olla paljon nykyistä tarkempi linja, mutta päättäjät arvottavat, mihin ne yhteiset rahat laitetaan.

     Betonilla ja laatikkotalorakentajilla on aina ollut hyvät lobbarinsa päätöspöytien alla. Mutta kas, Pudasjärvellä on otettu julkiseen rakentamiseen toinen linja. Huonojen korjauskokemusten jälkeen tehtiin päätös, että josko seuraavaksi uutta ja hirsimateriaalista. Yhtenä syynä juuri sisäilmoihin liittyneet lukuisat ongelmat, ja toki puurakentamisen tuomat monet edut.

    Sinänsä hienoa, kun joku on keksinyt että perceletto, Suomessahan voitaisiin tehdä vaikka puusta upeita julkisia rakennuksia! Tietääkseni täällä tosiaan kasvaa puita hieman enemmän kuin betonia tai sementtiä.

    Asiahan ei minulle kuulu, mutta esimerkiksi Pudasjärven kaupungin Pikku-Paavalin päiväkotiin ja nyt elokuussa aukeavaan Hirsikampus-projektiin kannattaa tutustua. Ne hönkivät ehkä sitä terveellistä suomalaisuutta.

Kirjoittaja on Turussa asuva kolmen konstin sanatimpermanni.

Rusetteja vanhasta muistista / Uudenkaupungin Sanomat

7.7.2016 oli Uudenkaupungin Sanomissa arvio Kaivolan kesäteatterinäytelmästä Rusetteja vanhasta muistista, tekijänä toimittaja Raija Herrala-Nurmi.

"Rusetteja vanhasta muistista -näytelmän monimielisen nimen taakse kätkeytyy maalaiskomedia, jossa on asiantynkää muistiongelmista, muistoja ja roistoja sekä juonen runsaita rusetteja. Etukäteen sitä on kuvattu musiikkinäytelmäksi, ja varsinkin loppua kohti musiikki saa tukevan osan."

"Kaivolan kesäteatterin oma bändi huolehtii tunnelmaa luovasta ja juonta kuljettavasta musiikista. Ilman livebändiä ei riehakas musiikillinen irrottelu onnistuisi ollenkaan."

"Kokeneen näyttelijäkaartin jatkoksi Kaivolassa on onnistuttu saamaan runsaasti myös nuoria teatterin harrastajia, jotka ovat saaneet aikansa riittämään kevään kestäneisiin harjoituksiin. Se on iloinen asia jo 1960-luvulla aloittaneen kesäteatterin tuleville kesille."

Rusetteja vanhasta muistista / Laitilan Sanomat

Laitilan Sanomien toimittajan Pirkko Varjon arvio Kaivolan kesäteatterinäytelmästä Rusetteja vanhasta muistista. Julkaistu 5.7.2016.

"Sauli Soini on sopivasti epäuskottava liike- ja naistenmies Jorma "J.R" Röhnänen ja hänen talutusnuorassaan lammasmaisesti kulkevaa laitilan monitoimivirkamiestä Taneli Palovaaraa esittävä Harri Norppa näyttää, että lampaastakin tulee leijona kun tarpeeksi ärsytetään."

"Aikuisten vehkeilyjä seuraavat lapset ovat taas kerran niitä, jotka näkevät kirkkaimmin ja ratkaisevat tilanteen. Kylän lapsia esittävät Mette Arvio ja Ella Hemmilä tekevät työnsä hyvin ja luontevasti."

Rusetteja vanhasta muistista / Vakka-Suomen Sanomat

Vakka-Suomen Sanomien toimittajan Artturi Raukusen arvio Kaivolan kesäteatterinäytelmästä Rusetteja vanhasta muistista julkaistiin 5.7.2016.

"On sangen selvää, että Kaivolassa on löydetty oma lujuus eloisasta musiikista ja pintapuolisesta kantaaottavuudesta. Pintapuolinen ei ole tässä sapluunassa millään lailla kyvyttömyyden määre vaan pikemminkin neuvokas peliliike. Yleisö kun hakeutuu suvisten esitysten ääreen ennemminkin hahatuksesta huohottamaan kuin mistään vakavamielisestä valistuksesta valveutumaan."

"Kattava kirjo näytelmän hahmoja, kuten tuiki tiukka kersantinjermu Pirkko Haaramylly (Paula Hovi), kunnan höveli ja vitsiniekka nokikolari Leonid (Ismo Raitio) ja kiimaisen teinin lailla hykertävä emäntä Elsa Säntti (Irmeli Perola) ovat sulokkaita ja pitkälle vinoon vedettyjä maalaisihmisen karikatyyrejä."

Rusetteja vanhasta muistista / Länsi-Suomi

Länsi-Suomessa oli 5.7. Henriikka Kortteen arvio Kaivolan kesäteatterin näytelmästä Rusetteja vanhasta muistista.

"Mieleen jäävät erityisesti rinkka selässä ja kypärä päässä kylään saapuvan yliopisto-opiskelija Aava Liplatuksen (Rita Iso-Heiko) olemus sekä Tytti-Fiikuksen (Tiia Lohisto) kaunis lauluääni, jota olisi kuullut mielellään enemmänkin."

"Anne Jacksenin suunnittelemat lavasteet ovat suloiset. Vaaleanpunainen talo nököttää keskellä näyttämöä, hiukan sivummalla Tatu Säntti (Timo Keränen) nikkaroi heinänkorsi suussaan riukuaitaa."

Kaivolan kantaesityksessä leppoisa loma vaihtuu suloiseen sattumusten sarjaan

Rusetteja vanhasta muistista / Turun Sanomat

Turun Sanomissa 3.7.2016 oli Annina Karhun tekemä arvostelu uudesta, PE 1.7. ensi-iltansa ja kantaesityksensä saaneesta teatterisiivustamme Rusetteja vanhasta muistista.

Luonnehdinta "nykyaikaan sijoittuva lämminhenkinen kansankomedia" on hyvin lähellä juuri sitä, mitä on yhteistyössä alunperin tavoiteltukin.

Pätevä ja ystävällinen kritiikki, antaa myös hyödyllistä näkökulmaa, mitä jatkossa pitää paremmin ottaa huomioon käsikirjoitustöissä. Itse myös ensimmäistä kertaa tällaista isoa ja moniroolista teatterijuttua tekemässä - on paljon asioita, joita ei vain voi tietää ennen kuin vasta tosipaikoissa.