Voiman Runoilija.-palsta osa 21: Riikka Ulanto

Riikka Ulanto (kuva: Marja-Terttu Vähäkangas)

Kaupungin runomerta

Esikoisteoksesi Vedelmiä voitti Runo-Kaarina 2016 -kilpailun.

Millaisena nyt pienen etäisyyden jälkeen kirja näyttäytyy tekijälleen?

Olen edelleen siihen tyytyväinen, se on mielestäni onnistunut sen hetkinen kokeilu. En ollut ennen kirjoittanut sellaisia pikkurunoja naivistisella vivahteella.

Olet kirjastonhoitaja sekä muusikko. Millä tavoin soittaminen ja runojen kirjoittaminen ovat lähellä toisiaan?

Se liittyy treenaamiseen – kun on pakko suoltaa hirvittävästi harjoituksia, silloin kirjoittaminen on samankaltaista kuin soittaisi sellolla etydejä. Ja mitä enemmän tekee, sen enemmän alkaa löytyä myös sitä omaäänistä tulkintaa, mikä on tärkeää runoudessa ja musiikissa.

Jos runokirjasi olisi musiikkiteos, mitä soittimia siinä olisi, miltä se kuulostaisi?

Pikkuinen, impressionistinen pianobiisi.

Runoissasi kimmeltää monin paikoin meri. Miksi?

Meri on ehkä vähän sellainen runoklisee, mutta Torniossa ja täällä Oulussa se on suurena lähellä. Kirjassani meri on enemmän runollinen meri.

Runosi tuntuvat asuvan omassa kaupungissaan. Kerro sieltä kolme kaunista asiaa?

Massiiviset tulvat. Sitten pohjoiset puistokadut, ne ovat sympaattisia, koska eivät ole mitään kunnianhimoisia bulevardeja. Sitten tietenkin ihmiset, olen kohdannut valtavasti erilaisia ihmisiä. He tekevät sen kaupungin.

Mitä murre sinulle tarkoittaa?

Tykkään. Murteista löytyy käyttökelpoisia sanoja, joita ei yleiskielellä pysty sanomaan. Oma puheeni on useamman murteen sekoitusta.

Onko sinulla aihetta, johon huomaat palanneesi runoilijana uudelleen ja uudelleen?

Pohjoisuus varmasti toistuu, ja se kaikesta irrallaan seilaaminen. Se ei tarkoita mitään ankeaa ulkopuolisuutta vaan iloista pihalla olemista. Olen tykästynyt naiviin ja hieman humoristiseenkin ilmaisuun.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Miksi runojen kirjoittaminen ja ja niiden kanssa julki tuleminen ajoittain hävettävät?

Koska aina voisi olla parempi, ja kaikkia ei voi miellyttää. Sitten vaikuttaa vielä se tästä ajasta välittyvä yleinen arvokäsitys, ettei ”se runojen kirjoittaminen ei ole mittään oikeaa hommaa.”