tiistai 23. toukokuuta 2017

Äitien päivät vähenemässä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 23.5.2017




Suomessa syntyi viime vuonna 52 814 lasta, mikä on 2 658 vähemmän kuin 2015. Ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,1 vuotta, ja nykynainen synnyttää keskimäärin 1,57 lasta. Toisaalta hyväkin, koska puolikkaita vakansseja on usein avoinna ja mm. politiitikkona pärjää ihan hyvin 0,57% ihminen.
Syntyneiden määrä on vähentynyt kuutena vuotena peräkkäin, ja nyt ollaan liki suhteellisia pohjalukemia. Mistä ilmiössä on kyse, koska niin sitä olettaisi, että lisääntyminen olisi ihmisnisäkkäidenkin luonnollisinta puuhaa?

Osa lapsia tahtovista ei voi saada omia lapsia, ja tähän liittyy usein ankaran syvää surua ja luopumista. Ei onnistu. Ei vaikka nykylääketiede on jo niin kehittynyttä, että mätitahna-luokan spermastakin saadaan se yksi vetelä siittiö läpsäistyä ilman uintivaivaa munasolun ovesta sisään. Nykytekniikoilla myös yksinelävät ja homot lisääntyvät sutjakkaasti. Toisaalta adoptointi on yhä vaikeaa ja prosessit kestävät vuosikausia – päteviä vanhempia menee hukkaan.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt. Ehkä nuoruusaikaa pidennetään, tai ei haluta lifestyleksi lapsiperhearkea. Siihen valintaan on täysi oikeus, josta ei parane valtiontalouden kauhistelijoiden tai vanhoillisten perhekäsitysten vaalijoiden syitä kuulustella. Elämisen muodot monimuotoistuvat, arvoja syntyy lisää. Lapsia ei.

Taloudelliset syyt. Jos toimeentulo kilisee epävarmasta silpusta samalla kun työelämä ja siihen lasten yhdistäminen on yhä vaativampaa, niin se ehkäisee tulosvastuullista parittelutoimintaa. Koska persaukinen lapsiperhearki on todella raskas kuvio. Valtion ja kuntien rahallinen tuki ja asenteet lapsellisia kohtaan vaikuttavat. Osa lapsettomista toki kokee, että he joutuvat maksamaan ne lapsiperheiden edut. Kränää on – vanhempia haukutaan itsekkäiksi, kuten myös heitä, jotka eivät halua omia lapsia. 

Osalla edelleen se raamatuilla ja koraaneilla päähän iskostettu jumala-auktoriteetti käskee täyttämään lapsilla tuvat, porstuat ja kaiken maan. Tasa-arvoputkella katsoen näissä projekteissa naisen asema näyttäytyy lähinnä vauvantekokoneelta. Mutta mikäs siinä jos tykkää ja on oma valinta.

Kumppanin puute. Ainakin miesten mielestä nykynaiset ovat kovin nirsoja ja heillä on liian tiukat kriteerit isiehdokkaille. Partneritoreilla markkinatalous on raadollistunut – jos ei ole suhteellista pörssiarvoa millään mittarilla, niin ei ole edes laskuhumalaista kysyntää pikkutuntien keräilyeristä.
Globaalit uhkakuvat. Ilmaston muuttuminen ja muut katastrofiennusteet eivät innosta lapsentekoon. Nykyään tieto on läsnä koko ajan ja exel-ajattelulla suunnitellaan elämä eläkeikään saakka.  

On miten on,  syntyvyyden vähenemisellä on jatkossa dramaattisen suuret vaikutukset moniin asioihin. Ja joka tapauksessa, jonkun lapset tulevaisuudessa maksavat ne verot, eläkkeet ja hoitavat meidät.  


Kirjoittaja on Turussa asuva lapsellinen kirjoittaja


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti