torstai 2. maaliskuuta 2017

Logomossa Suoraa puhetta




Tämän keskipäivän kulttuuriannos tuli tarjottuna Logomo-teatterissa Suoraa puhetta -esityksen kantamana.

Perinteinen teatteritoiminta lavalla oli vähäeleistä, sanottakoon hoikkaa mutta tehokasta, mutta oli sitä pientä fyysistä actioniakin sopivasti. Lopunikääni tosiaan osaan kuivata käden yhdellä paperipyyhkeellä. Draamaa ja vuoropuhelua oli saatu luotua ihan hyvin.

Pääasiassa olivat kuitenkin puheet. Joku ihminen puhuu toiselle, toisille ihmisille. Enemmän tai vähemmän tarkkaan valittuja vaikutusvaltaisia sanoja, lauseita. Ääntä menee korvista sisään, tapahtuu paljon asioita. Tuoreesti puheen vaikuttavuutta on voinut seurata Donald Trumpin taipaleen varrelta.

Itseäni on puheen voimat kiinnostaneet ensisijaisesti runopuheen elementteinä, samaan laariin toki menee uskonnolliset vaiktuspuheet, suggestiopuheet jne.

Kuuluisia puheita, jotka valottavat jotakin olennaista ja tunnistettavaa omasta inhimillisyydestämme. Samaa janaa toiseen suuntaan tulee vastaan äänekäs ja tästä päivästä kovin tutunoloinen mielipidepalstojen ja MV-luokan suoran kurkun mielipiteet.

Kaikki ihmiset omissa maailmoissaan! Hyvinkin paljon toisistaan poikkeavat todellisuudet ovat tosiaan nykyään läsnä joka hetkessä. Ja kipunoita syntyy kun rajareunat ja niiden varjot koskettavat jostain syystä toisen alueita, tunteita ja tarpeita. Muistui myös mieleen esimerkiksi NVC:n peruskuviot - jos ihan oikeasti erilaisuutta haluttaisiin ymmärtää ja päästä yhdessä eteenpäin asioissa, se vaatisi muuta kuin esim. tahallista sosioekonomista karsinointia eri kerroksiin, poliittista poroerottelua ja älyllistä epärehellisyyttä.

Erilaisista, ja hyvin esitetyistä puheista oli mielenkiintoista tutkata itsestä, että miten ne vaikuttivat, mitä tunteita herättivät, mitä itselle vetoavaa ja muistiinjäävää niissä oli.

Steve Jobsin elinkaarta tuntien oli vaikuttavaa, se että katsoo joka päivä peiliin ja kysyy mitäpä jos tämä olisi elämäni viimeinen päivä, haluaisinko käyttää sen näin, on tiukkasolmuinen kysymys. Samalla hän kehui kuolevaisuuttamme parhaaksi muutosagentiksi.

Samoin vakavasta loukkaantumisesta selvinneen Ulrika Björstamin puhe tosiaan puhutteli.

Ajattelumme on vapaa, se on loputtoman vapaa.
Sitten kun oppii pitämään häkkiensä ovet auki ajatusten tulla ja mennä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti