Laitila rockin ja popin hautomona

Juttu on julkaistu alunperin Laitilan Sanomat 90-vuotta juhlaliitteessä 27.10.2015

Vuonna 2011 Marrasmeteli herätteli tekemään juttusarjan Laitilan bändikulttuurista. Se julkaistiin Laitilan Sanomissa ja löytyy blogitaltiointina netistä.  Yllätyin tuolloin itsekin siitä, miten paljon Laitilassa onkaan ihmisiä pyörinyt mukana bänditouhuissa. Merkittävää on ollut myös Laitilan kaupungin panostukset asiassa: toimintaa on tuettu rahallisesti, keikkamahdollisuuksia järjestetty ja 1989 Meijerin kiinteistön alakertaan rakennettiin seitsemän bändien treenikämppää. Siellä toimi myös Studio Big Yell.

Tällä hetkellä hyvässä iskussa paikallista voimaa omaavista bändeistä ovat ainakin Kehä, Sydäntalvi ja Wrathrone, joilta kaikilta on 2016 alussa ilmestymässä kokopitkät albumit. Myös Buck of Brimstone on tujulla rockdieselillä tankattuna.

Laitilasta lähtöisin olevia tunnettuja, rocktaustaisia muusikkoja ovat mm. Rami Alanko, Kari Antila, Pasi Laihonen, Jyrki Lemmetti, Mauri Mikkola, Sauli Soini, Jari Nieminen, Sami Savolainen, Samuli Jokinen ja Markus Rantanen. Plus monta tämän päälle vielä.

Jos alusta lähtee liikkeelle, niin laitilalaisen rockkulttuurin avauspoksahdukseksi voidaan nimetä se, kun Jukka Vehmas hankki Hagström Kent –sähkökitaran. 1971 syntyi ensimmäinen bändi Hermannin Nuorisoseura eli HNS. Jyrki Lemmetin tultua mukaan rockruuvit kiristyivät paljonkin.

Jykin seuraava yhtye Naavan lämmin nipistys oli jo aito progebändi.

1975 aloitti Pasi Laihosen ja kumppaneiden Johnnie Walker Band keikkailunsa ja sai suosiota osakseen. Muita -70-luvun bändejä olivat Sauli Soinin ja Jyrki Varjon Rainshelter sekä Riku Heijarin ja Kari Antilan Riku and the boys.

1980-luvulla toiminta laajenee kunnolla

1981 Käräjätalo purettiin ja treenipaikaksi tuli Laineen talo. Siellä Moonshiners tiputteli uusia pitkän linjan soittajia mukaan kuten Timo Heinonen, Mauri Mikkola ja Sami Soini.

Wellu Rantalan Mad Monsters soittaa Poterossa ovelasti ensin diskoa ja päälle omaa musiikkiaan. Myöhemmin Rantala on menestyksekkäästi kipparoinut Dr. Doctor -bilebändiä.

Wellcome Band, RAN ja Alex Stone Group olivat jo kunnianhimoisempia yrityksissään. ASG voitti myöhemmin Poko Recordsilta levytyssopimuksen ja aikaansa liikaa edellä ollut Vaapula Vissun -LP ilmestyi 1991.

Rainion Jussi ja Timo ilmestyvät mukaan laitilalaisiin bändeihin laulajiksi. Rami Alangon veturoima Nefernefernefer syntyy ja muuttaa nimensä ennen ison yhtiön sinkkuja Bohemiaksi.

Vuosikymmenen lopussa jytäävät Waste Bit ja Snake Eyes, joissa mukana mm. Henri Aitakari, Joni Malmberg ja Mika Rinteelä.

Rantasten alakerrassa metelöi Crypt, jolla aloittelivat mm. Michael Rantanen ja Mika Luoto.

80-luvun loppupuolelta asti laatupunkkia takoi pitkään Mane Sorrin ja Marko Turusen Natusan Club, ja Worst Nightmarella taas aloitti komeaa rockabilly-uraa edelleen tekevä Sami Savolainen.

Tuplabasarihevin ja suuren metelin aloitti toden teolla Stormchild.

Paljon keikkoja tehnyt Yellow Mellow starttasi jo -89, ja heittää keikan edelleenkin jos niikseen tulee.

Laitilalaiset kävivät tuohon aikaan maankuuluja bändejä katsomassa ja oppia ottamassa mm. Kalannin urheilutalolla, Rauman Ooperissa ja Köyliön Lallintalolla.

Nefernefernefer suoraan 80-luvulta ja pakun sponsoroi Rauma Repola.
Edestä Kalle Airisto, Jari Varjo, Jussi Rainio ja Rami Alanko.
 (Kuva: Leevi Parsaman arkisto)

1990-luvulla eri ikäluokkien pumput rokkaa ja poppaa

Kaivolassa pihaparakissa pauhasi Madhouse Monstersin punk, jota jyystivät Kristian Sukari, Jani Valtonen ja Marko Mäkilä. Tätä seurasi jatkeena Näkymätön kauppatavara, jota muistellaan ja kuunnellaan edelleen.

    90-luvulla vaivasi kova talouslama, joka persaukisti muusikoitakin. Unplugged tuli muotiin Laitilassakin Plagiatorsin ja Samawanhan kokoonpanoina.

    Yhtenä timangina on tietysti Neon 2, jonka Polku-single vuonna -92 nosti bändin valtakunnalliseen suosioon. Edelleenkin yhtyeen kappaleita soi silloin tällöin radiossa – ovat elävä osa suomalaista rockhistoriaa. Bändissä soittivat tuolloin Rami Alanko, Jussi Rainio, Jari Varjo ja Timo Heinonen.

    90-luvulla aloittaneita yhteitä on myös Amadeus, joka olisi voinut hieman paremmalla tuurilla myös breikata laajempaan tietoisuuteen. 

    Wolf bändissä soittivat taas uusina rockareina mm. Matti Vehmas ja Antti Marttala.

   Mental Distortion hinasi esille 90-luvun lopussa jälleen uusia lupauksia, mm. Jari Nieminen, Ville Pokki, Kristian Salonen ja Markus Rantanen.

    Bilebändinä coverbiisejä soitti Teh Runsaudensarvi, josta sikisi sittemmin IWAN.

    Surullisin tapahtuma tuolta vuosikymmeneltä on lahjakkaan hevilaulajan Michael Rantasen äkillinen poismeno 1994. Hänellä oli alan opinnot katsottuna  valmiiksi USA:ssa, mutta kaikki jäi kesken.

Mental Distortion vuodelta 1999:
Markus Rantanen, Ilmari Kantola, Kristian Salonen, Wille Pokki ja Jarke Nieminen.
(Kuva: Markus Rantasen arkistot)

2000-luvulla levyt ja bändimäärä kasvaa

Hevi eri genreissään on ollut Laitilan bändien suosituin musiikkilaji. Näihin lukeutuvat mm. Kadotus, Demon Child, Ancestors Blood ja G.O.R.E. Vuosikymmenelle tunnusomaista on, että tekniikan kehittyessä levyjen teko tulee yhä useamman bändin ulottuville.

Kimaira edusti taas suomipunkkia, V4 suomenkielistä progerockia ja Jani Varjon After Wildfire southernrockia.

Mikael Ruoho on edelleen monessa mukana, Ääretön hiljaisuus ja Routakehä Antti Maantiehinnon kanssa olivat rumpalin alkuvaiheen bändit.

Routalempi on ollut ahkera keikkabändi, jonka biisitarjotin on tanssittavassa vanhemmassa rock ´n rollissa.

Laitilalaisia soittajia on ollut mukana nykybändeissä Curimus, Veres, Malvo ja King Drapes.  Timo Heinosella on oma Sir Albert tuotantonsa. Samuli Jokinen on soittanut huippuartistien bändeissä.

Jyrki Lemmetin päätoimi on ZALO DUO –yhtyeessä, ja herrat Antila ja Mikkola ovat taas opin saunojensa myötä päätyneet enemmän jazzin maailmaan.

Koska luovat alat ovat ne mitkä nytkin kasvavat ja tulevaisuudessa yhä enemmän, toivon mukaan Laitilassa santsataan myös rockmusiikkiin jatkossakin.