lauantai 27. kesäkuuta 2015

VOIMA-lehti 6/2015: Runoilija.-palsta: Merja Virolainen


Uusimmassa Voimassa 6/2015) Merja Virolaisen kanssa tekemä haastatteluni.
Luettavissa myös täältä, sivu 49 ja tästä:

Mistä aineksista kuuluisa runoilijan sydänveri koostuu?
Hyvin suuri osa siitä on lapsuuden traumaa, monenlaista haavoittumisia, joita ei ole ollut kypsä ottamaan vastaan.

Viimeisin runokokoelmasi Valloittaja [Tammi 2012] on kiivasluonteisen erotiikan ja naisellisen halun kuvausta – missä asennossa rohkeus ja runous nautinnollisimmin liittyvät yhteen?
Runous on parhaita keinoja pukea sanoiksi sanomattomia asioita, esimerkiksi kiellettyä rakkauselämää, ja pelkästään aiheiden valinta vaatii rohkeutta. Runoilijan pitää rohjeta katsoa itseensä.

Olet ensimmäiseltä ammatiltasi pukusuunnittelija – minkälaista hyötyä siitä on ollut myöhemmin?
Ne opinnot opettivat taiteellista makua, ja tunnen niiden kautta kuva- ja elokuvataidetta. Se on samankaltaista, että tykkään tehdä runoissanikin konkreettisia ja visuaalisia kuvia.

Olet toiminut myös Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajakoulun johtajana ja opettajana - mitä voi runoilijalle opettaa?
Muutamia perusasioita: runoilijan pitää tulla tietoiseksi omasta kielenkäytöstään. Rohkeutta – sitä tarvitaan että arkuus poistuu edestä, jotta persoonallisuus pääsee esille. Ja kirjoittajan pitää oppia lukemaan – pitää tietää runouden traditio että tietää, mitä vasten itse kirjoittaa.

Mitä ei voi runoudesta opettaa?
Luontaista persoonallista lumoavuutta, karismaa. Toisilla sitä on, toisilla sitä ei ole.

Granta-vuosikirjassa ilmestyi tuorein julkaisusi -  sarja ruoka-aiheisia runoja, joissa valotat päällekkäin Ranskan vallankumouksen ja lapsuusmuistosi. Mikä on sen jutun pihvi? Onko lapsuus syötyä elämää?
Lapsuus jää taakse kuten monarkia, historia kulkee eteenpäin. Ruoka mahdollistaa kasvun – syvällä tasolla elämässä syödään ja tullaan itse syödyksi.

Runokokoelmasi Aprilia on jo julkaisupysäkillä odottamassa sisarteostaan Kekriä. Kerro tulevista kirjoistasi kolme kiinnostavaa asiaa?
Kekrissä tulen käyttämään kaikki ne helvetilliset ja rumat asiat, joita en ole ennen käyttänyt, ja Aprilia on taas kuvaus, jossa ei ole mitään rumaa. Pelkkien paratiisillisten kuvien teko oli hyvin vaikeaa, koska antiteesi tuo aina hyvää potkua ja energiaa.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miten miessuhteesi on vaikuttanut kehitykseesi runoilijana?
Nykyisen kiltin ja hyvän miehen ansiosta valitsen omista runovarastoistani vahvempaa tavaraa, ja myös ihmiskuvani on muuttunut.




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kehä kokoaa uutta albumia

(julkaistu Laitilan Sanomissa 23.6.2015)

Laitilalainen pop-rockia soittava Kehä-yhtye on nostanut valtakunnallista tunnettavuuttaan vauhdilla. Pääsyynä uusiin myönteisiin kierteisiin on, että bändi teki viime joulukuussa sopimuksen VLMedian kanssa. Kooltaan varsin suuren ja monipuolisesti verkostoituneen yhtiön päätoiminta on keskittynyt elokuva- ja äänitealoillle.
    – Perusmeininki ei ole juurikaan muuttunut sopimuksen puitteissa, musiikkia me tehdään edelleen ihan samalla mutu-tuntumalla. Mutta julkaisu- ja markkinointipuolelle sopimus on tuonut ammattimaisuutta, kertoo Juha Isotalo.

    Bändin debyyttialbumi Huonolla tuulella julkaistiin 2011. Tämän vuoden lopulla Kehältä on tulossa uuden levy-yhtiön piikkiin kokopitkä albumi. Siitä materiaalista maaliskuussa lohkaistu ensisinkku Kaija K toi bändille ensimmäistä kertaa soittoaikaa myös valtakunnallisilta radiokanavilta.  Spotifyn Suomen viraalilistalla single nousi julkaisuviikollaan loistavasti sijalle seitsemän.
    – Tässä vaiheessa myös nöyrät kiitokset niille ihmisille, jotka jaksoivat äänestää meitä Radio SuomiPopin POP TOP 10 -listalla.  Tällä kertaa ei vielä saatu Robinia lyötyä, mutta ehkä sitten jo seuraavalla sinkulla se onnistuu, Isotalo toteaa hymyillen.

    Kehän tulevan albumin tuottaja on Jonas Olsson, joka löytyy sellaisten huippunimien takaa kuin Jannika B, Diandra ja Robin. Hän tuotti myös NEON2:n comeback-musiikit Ylen We want more –ohjelmassa.
    Tulevan albumin biisien teko ja äänitykset ovat tänä vuonna Kehän tärkeysjärjestyksessä ykkösenä.  Sen takia keikkoja tullaan tekemään tulevana kesänä varsin maltillisesti.
    – Laitilassa viimeisin veto meillä oli Vappuna, tupa oli täynnä ja meininki todella hieno, Isotalo kiittelee.
    Pyhärannassa rokataan 8.8 Rantabileissä, jolloin mestoilla on mukana myös Matti Nykänen. Hänen legendaarisuutensa kohtaamista bändin jätkät odottavat luonnollisesti suurella innolla.

    Kehä on perustettu Laitilassa vuonna 2007 ja tänä päivänä sen muodostavat Juha Isotalo kitara/syntikat, Eemeli Turpeinen laulu/basso ja Juho Laihia kitara/laulu. Muun muassa Facebookista ja bändin kotisivuilta löytyy kosolti linkkejä biiseihin ja videoihin.



Kuva:VLMedia





torstai 18. kesäkuuta 2015

Halokehrät Uljas-lehdessä


Jani Ylösen tekemä kirja-arvio Uljakseen, Itä-Suomen ylioppilaslehteen 15.6.2015.

"Lapset tuovatkin teoksen muuten apaattiseen tai kylmän älylliseen pohdintaan tunneryöppyjä. Useat vahvimmat hetket palaavat siihen, miten jälkikasvut kasvavat ympäröivässä yhteiskunnassa."

Täältä luettavissa.



sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

EX LIBRIS


14.6.2014 oli Exlibris Aboensis ry:n puheenjohtaja Tauno Piiroinen vetämässä ytimekkään ja kiinnostavan esitelmän exlibriksistä Paimion Aforismipäivillä. Aihe jäi kiinnostamaan, ja ehdottelinkin sen tekemistäö jo silloin Vimman taidepajalle. No, kului tämän verran aikaa, ja nyt vuorotteluvapaan sijaisena viime viikolla teimme kollegan kanssa Rakas paperi -päiväleirin yhteydessä torstaina nuorten kanssa omat jokaiselle exlibrikset.
Suunnittelu, PVC-muovilevylle kaiverrus + oikeilla grafiikkaväreillä + oikealla prässillä oikealle grafiikkapaperille se alkuperäinen vedos. Tästä sitten otettiin laadukkaan uutukaisella kopiokoneella jokaiselle muutama arkki pikkukopioita käytettäväksi kirjoihin.




Kyseessähän on kirjanomistajanmerkki, ja ex libris tarkoittaa "kuuluu kirjastooni" tai "kirjastostani."
Tuhansia vuosia vanha juttu - ilmeisesti jo ammoisna aikoina jengi oli tympääntynyt siihen, etteivät ne kavereille vipatut papyruskääröt tulleet koskaan takaisin. (Lisätietoa täältä.)

Exlibris on kiinnostava mm. sen takia, että se on pienoistaideteos - yleensä ammattitaiteilijan tekemä - mutta itse kuvakokonaisuuteen on imeytetty aiheita, jotka ovat päähenkilölle erityisen tärkeitä tai rakkaita. Exlibris sisältää mielenkiintoista henkilökohtaista dataa, jota symbolinen kuvallisuus laajentaa. Toisekseen teokset ovat monesti hieman kömpelöitä - osasyynä käytetyt tekniikat ja tekijän taidot - tämä aiheuttaa inhimillistä rosoreunaa. (Itsellenikin punki väkisin yhteen ässään tuo luku 5 mukaan, mutta ok, sillekin löysin henk.koht. merkityksiä.)

Ei siis mitenkään ihme, että exlibrikset kiinnostavat keräilykohteena ympäri maailman. Helppo hurahtaa juuri yksilöllisyyden takia.

Oman merkkini sisällön taustatarina on seuraavalainen. Torsti Lehtinen oli joskus vuosia sitten pitämässä eksistentialismi-luentoa Muurlan Opistolla, ja meille kurssilaisille hän esitti alkuun kysymyksen, että mitä ominaisuutta tai asiaa ette itsestänne myisi mistään hinnasta. Itselläni se oli pienen pohdinnan jälkeen muuttumisen vapaus - sitä en myisi mistään hinnasta.

Vanha aforismini Ihminen asuu muuttumisen vapaudessa tiivistyi rutistelun jälkeen muotoon Asua muuttumisen vapaudessa.
Muistaakseni oikein Piiroisen esitystä, Suomessa on jostain syystä aika vähän harrastettu mottoja tai sitaatteja tekstejä exlibriksissä - ulkomaisissa niitä on enemmän.

Itse olen nyt näitä liimaillut itselleni aidosti tärkeisiin ja merkittäviin kirjoihin - exlibrikset lisäävät myös kunkin kirjan omaa, kirjakohtaista historiaa. Sitä kasvattavat tietenkin myös kirjailijan omistuskirjoitus ja lukijan, lukijoiden tekemät merkinnät - kunnon hifistelijää saattavat kiinnostaa jopa esim. punaviinitöhrytkin.
Oma luentatapani, joka varsinkin aforismikirjojen kanssa on sen verran vilkasta teksti -ja piirrosvuorovaikutusta, etten tohdi niitä sitten enää kenellekään lainata eteenpäin :-)
Lukijalle hyvät kirjat kasvattavat omat rönsynsä sivujen yli.





perjantai 12. kesäkuuta 2015

Halokehrät Laitilan Sanomissa


Perjantaisessa (12.6.) lehdessä oli päätoimittaja Eija Eskola-Burin tekemä juttu taannoisista kirjanjulkkareistani ja sen sisällä oli myös kirja-arviota.

"Laihisen teksteissä toisaalla on kylmä rahan ja vallan maailma ja amerikkalainen unelma, toisaalla todellisuus, jossa arkea ovat erilaiset riippuvuudet, ulkonäköpaineet ja yhteiskunnan eriarvoistuminen. 
– Runot ja aforismit kuvaavat yhteiskunnan äärimmäistä kovuutta, mutta niissä on myös ymmärrystä ihmisyydestä. Lukijalle ei jää toiuvoton olo, sillä mukana on paljon ihmisyyteen liittyvää lämpöä, Alanen sanoi."



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Hävittämisen verisuonista

Turussa pidettiin 7.6. lentonäytös, johon oli erityisesti tuotu ulkomaisten valmistajien hävittäjiä ns. myyntipyödälle. Suomen puolustusvoimien kun kuulemma pitää mennä hävittäjäostoksille lähivuosien aikana kun Hornetit väistämättä vanhenevat käsiin.

Hävittäjien kehittäminen on kallista työtä. Turun Sanomien mukaan esimerkiksi parikymmentä vuotta kestäneen yhdysvaltalaisen F-35:n kehitysprojektin hinnaksi on arvioitu 400 miljardia dollaria.

Olimme tänään nopealla päätöksellä Paattisilla luontopolkukierroksella, laavulla tehtiin nuotion äärellä makoisa lounas. Oikein mukavaa. Takastullessa Vahdon kautta oli jengiä tienvieruksilla niin solkenaan että stoppasimme mekin toviksi katsomaan aukealle kohdalle osunutta lentonäytöstä.


Ja tottakait runoilijaa kiinnostaa hävittäjät. Tuho, luova tuho, uudet yhdistelmät – valtava tiivistetty voima pesäänsä tai reviiriään puolustavan linnun ideassa.
Todennäköisesti valtava turha työ, joka ei koskaan täytä kertaakaan sitä lopullista päätarkoitustaan, hävittämistä. Tämä varustelukilvan potentiaalien tarkkaan harkittu paljastelu jne.


Ja poliittisen vastuun merkitys ja henkilökohtaisten valintojen kääntyminen - hetkessä voi vihreän paperin rauhanlipun heiluttajasta tulla tehokkaimpien sotavälineiden intomielisin puolustaja, jos itse joutuu aitoon päätösvastuuseen niiden olemassaolosta ja niiden mahdollisesta käytöstä. Mielenkiintoinen ilmiö joka toteutuu joka puolella muuallakin politiikassa.


Meitä oli siinä samalla pienellä peltotiellä seisoskelemassa ehkä 20–30 eri-ikäistä ihmistä. Sitten paikalle körötteli tilan isäntä Nissanillaan ilmeisesti poikansa siinä hantin puolella. Mies pysätti kohdallamme autonsa ja huusi jollekin alle kymmenvuotiaalle pojalle:
"Annas poika niiden vehkeiden olla!"
Poika leikki jonkin ruostuneen kehikon ääressä aikaansa kuluttaen, seuraavaa konetta odotellen. Ei ollut mitään ns. omaisuuden vahingoittamisen mahdollisuutta.

Herra isäntä jatkoi selkeästi tikusta tehdyn näytösluontoisen episodin jälkeen matkaansa omakotitalonsa pihalle, ja tuli sitten kohta takaisin partiointiaan tarkkasilmäisesti jatkaen. Veikkaan että ajelee siellä vieläkin.

Tämä tapahtui millimetripaperilla, mutta samaan aikaan taivaalla hävittäjä piirsi täsmälleen samaa inhimillistä tahtomusta kuin tuo isäntä-maanomistajan helvetin typerä käyttäytyminen.





Paattisten luontopolulla on myös entisaikainen sudenkuoppa. Liittyy oleellisesti näihin muihin lentokonekuviin.




maanantai 1. kesäkuuta 2015

VOIMA-lehti 5/2015: Runoilija.-palsta: Harri Hertell


VOIMA-lehdessä 5/2015 tavalla ja toisella ajankohtaisena runoilijana Harri Hertell.
Haastattelu luettavissa myös täältä, sivu 49.

Hertellin kotisivu, josta voi tilata tuoretta kirjaa Älä häiritse iltaa (ntamo)


Runon pinnasta kimmeltyy omaa kuvaa

Kolmas runokirjasi Älä häiritse iltaa (ntamo 2015) ilmestyi äskettäin. Mikä sai urbaanin runoilijan lähtemään Lammassaareen kirjoittamaan luontoromanttisia runoja?
Mökki tuli appiukkoni Teemu Hirvilammen kautta, ja vietin siellä noin 10 kuukautta, helmikuusta lokakuuhun. Ehkä olin vähän kyllästynyt kaupunkiympäristön tiettyihin juttuihin, ihmisvilinäänkin. Kirjoittajana halusin haastaa itseäni uuteen suuntaan, pelkistetyn muodon piiriin.

Miten luonto puhutteli Hertelliä?
Löysin aikaa kuunnella sitä, mitä on kun pysähtyy aistien äärelle. Minusta kirjassakin on sitä samaa levollisuutta, joita on Lammassaaren hetkissä.

Olet tunnettu hypnoottisen kevyesti etenevistä pitkistä runoista – mistä tämä aforistinen ilmaisu tiivistyi runoilijaan?
Olen aina pitänyt Risto Rasan runoista, vaikka olen ikäni asunut Helsingissä. Nyt jo purettu mökki oli pieni ja hyvin yksinkertainen, ei sähköä ei nettiä. Naputin runot siellä olleella itäsaksalaisella Erica-kirjoituskoneella paperilapuille, jotka olivat kokoluokkaa pesulakuitti. Ehkä nämä ja silloiset elämäntilanteet pakottivatkin hallitumpaan, lyhyeen ilmaisuun.

Älä häiritse iltaa -kirjan tekstien asemointi houkuttaa lukemaan sitä aukeamittain ja runoja ristiin – miten päädyit tällaiseen ratkaisuun?
Kirjoittaessa ei tuollaisista ole tietoinen, mutta se tuli mieleen, kun ryhdyin konkreettisesti asettelemaan niitä 200 kirjoitettua lappua järjestykseensä.

Olet ollut perustamassa Helsinki Poetry Connectionia ja toiminut sen puheenjohtajana, mitä yhteisölle nyt kuuluu?
HPC:lle kuuluu oikein hyvää, siellä ovat uudet ihmiset ruorissa ja juttu uudistuu terveellisellä tavalla. Itse olen siinä nyt mukana rivijäsenenä parinkymmenen muun aktiivin kanssa.

Olet esiintyvä runoilija, spoken word –artisti, dj – kuvaile onnistunut lavarunokeikka?
Niitä voi olla niin monenlaisia. Jossain, vaikkapa Helsingissä, se voi mennä niin, että jengi alkaa tanssia kesken keikan. Jossain muualla taas joku voi tulla keikan jälkeen ohimennen taputtamaan vähän olalle, mutta yleisö ei osallistu samalla tavalla. Onnistuneella keikalla tuntuu, että uskaltaa antaa itsestään jotakin: aidosti, rehellisesti.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miksi runokirjoja pitäisi lukea?
Siksi että ne herättävät tuntemuksia ja runokirjoja lukiessa on pakko muodostaa mielipiteitä – miksi minä ajattelen tästä näin? Runous on eräs itsetutkiskelun muoto ja runoutta ei pidä pelätä.



Muutamat valitut sanat


Linnut karkaavat                                                 Tämän jälkeen nukkuu hyvin
on sillä tavalla hiljaista.                                        unessa koivun lehdet
                                                                            värjöttelevät.


Älä häiritse iltaa                                                   Olin pitkään paikallani
se pukee ylleen                                                      ajattelin hämähäkkiä
pikkumustaansa.                                                   syömässä illallista.









Harri Hertell