maanantai 4. kesäkuuta 2012

tyttö kaunis kuin voikukka


Väkertämäni "intertekstuaalinen lyhytelokuvarunoteos"
tyttö kaunis kuin voikukka

perustuen Pentti Saarikosken Hämärän tanssit kirjan vahvaan alkuun,
jossa yksinkertaisesti on suurenmoisesti sitä jotakin omaa voimaansa.




                                             tyttö
               kaunis kuin voikukka
                    otti minua kädestä
     Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään            
Sadossa ei ole kehumista kun nostan perunoita
                     kesä oli kuiva, minä olin laiska
                              kaunis kuin voikukka
               Meidän on nukuttava limittäin
                   jalat koukussa
näitä sänkyjä ei ole tarkoitettu meidän kokoisillemme ihmisille
         Puhelen harakoiden kanssa että kaikki
                                                              maailman ihmiset
   ovat minun lapsiani ja sinä olet valo
                kaunis kuin voikukka johdatat
                                                                 minut pimeään
Olen syönyt hyvän ja pahan tiedon, taivas on pilvessä
     filosofiat ja politiikat taittuvat kuin kuivat oksat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti