sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Terrorismimurhista katsovat takaisin mustat aatteet

Olen lukenut aamupäivän Norjan tapahtumista pyrkimyksenä asiaa itselleen motiiveineen jotenkin ymmärtää.
Varsin moni lajitovereista facebookissakin olisi varmasti toivonut, että tekijä olisi ollut joku islamkiihkoilija. Olisi saanut sytykettä roihuttaa sitä omaa vihaansa, joka on vain laadullisesti muutaman pykälän miedompaa kuin kyseisellä massamurhaajalla. Mutta samaa silti. Ihmisvihaa.

Norjalainen oikeistolainen kristitty oli todennäköisesti motiiveineen ainakin sillä asialla, että teki ristiretken tuhotakseen työväenpuolueen tulevaisuuden poliitikkoja ja ministereitä. Natsit tuhosivat toisen maailmansodan vaiheissa Puolan älymystöä ja eliittiä täsmälleen samassa tarkoituksessa.

"On niiden vasemmistolaisten päättäjien saatanan hyysääjien vika että pohjoismaat ovat menossa koko ajan yhä pahemmin helvettiin! Ne päästää ne kaikki vitun ulkomaalaiset ja islamhullut tänne!"
Noin kutakuinkin ajattelee vihainen ja pelokas äärioikeistolainen perustellessaan omaa maailmankuvaansa ehjäksi ja horjumattoman turvalliseksi, ja hoplaa, kaikki syylliset löytyvät oman itsen ulkopuolelta.

Minä en vaan kykene selittämään edes teoriassa, miten maailmasta tulee turvallisempi ja parempi paikka elää äärimmäisiksi käyvin oikeistolaisin opein? Jokaiselle täälläkin käsiase ja oikeus puolustaa omaisuuttaan ja omaa pihaansa? Kuolemantuomio takaisin. Kidutus sallitaan. Kovemmat vankeustuomiot. Lisää vartijoita. Lisää sähköaitaa. Rajat kiinni.
No, en ole lyhytnäköisen ja "onnistuvan" oikeistolaisen ideologian ja elämänkatsomuksen selittäjä; se jonkun muun tehtävä.

Samaan hengenvetoon todettakoon, että virallinen sivistyneisyys ja varsinkin nykyvasemmistolaisuus liehuttaa monissa kohdin suvaitsevaisuuden lippua, vaikka todellisuudessa on kyse paskahousuisesta välinpitämättömyydestä. Samat asiat näyttäytyvät hyvin erilaisesti eri sosioekonomisissa luokissa - esimerkiksi vieraiden ihmisten, kulttuurien ja uskontojen maahanmuutto. Se mikä ylhäällä on vapautta ja kansainvälisyyttä, kulttuurien suurenmoista rikkautta, on toisille mitä pelottavin uhkatekijä mikä pakottaa yksilön taistelemaan perusresursseista ja asemasta yhteiskunnassa. Yhdenlaiset vastaukset eivät vastaa kaikille; kaikkia ei oteta huomioon.

Humanistien on kovennettava omia otteitaan. Paradoksaaliselta kuulostava lause tarkoittaa sitä, että jos vastapuoli käyttää aatteidensa tekoina aseita ja pommeja, ei siihen sateenkaarenväriset saippuakuplat ole oikeaa vastaenergiaa. (Näissä kohden on hyvä myös miettiä sitä, että mitäpä jos itse olisi päävastuussa mitä tehtäisiin, niin kuinka silloin toimittaisiin? Vastuu muuttaa ääntä kallossa.)
Oman ihmiskäsitykseni valossa en ole erityinen rauhanmarssien tyyppi. Arvostan suuresti heitä ketkä ovat. Asioiden on kohdattava samassa energiassa muutoksen aikaan saamiseksi.

Henkilökohtaisesti kannatan sitä, että uskonto olkoot jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia. Sitä ei saisi sekoittaa valtiolliseksi tai mihinkään muuhunkaan vallankäyttöön, jotka ulottuvat toisten ihmisten vapauden alueille. Olen siis ateistirasisti. Inhoan kaikkien uskontojen hihhuleita tasa-arvoisesti.


Tietenkin rasismi on tämän kilpailuyhteiskunnan ydin. Kapitalismin ydin. Me vastaan muut - voitto -häviäjät. Hävitettävät. Kyse on siitä, kuka tai mikä eturyhmä hyötyy vallitsevasta talousjärjestelmästä, - osaa sen - kuuluu sen arvomaailman voittajiin ja menestyjiin, ja ketkä sitten taas kuuluvat häviäjiin, kilpailuideologian luusereihin.
(Suomessa karkeasti ottaen 70 prosentilla menee hyvin, 30 prosentilla enemmän tai vähemmän huonosti. Jälkimmäinen luku kasvaa.)
Oleellista on myös ymmärtää, että moni niin kutsuttu yksilön kohtaama onni ei ole sitä yleisön olettamaa tuuria tai sattumaan nähnytkään. Taskulaskimet ovat.


En usko mihinkään kaikenkattavaan kommunistiseen ratkaisuun edes utopiatasolla. Nähty on kenttäkokeet. Se edellyttää liian suurta tietoisuuden ja vastuun tajua osallistujiltaan toimiakseen oikein. Pienessä, paikallisessa muodossa sellainen sen suuntaisesti kyllä toimii.
Parempi maailma lienee suunnassa jossa on lähtökohtaisesti jokaiselle vapautta, demokratiaa mutta myös rajoituksia ja säännöstelyä ihmisen ahneille ja itsekkäille yllykkeille muiden ihmisten toimesta. (Vähän sama asia kuin että viime kädessä on pakko laittaa suojatielle riittävän korkea koroke. Muille vaaraa aiheuttavat kaaharit eivät muuten hidasta kuin pelosta että oma auto menee rikki.)

Takaisin alkuaiheeseen. Yritykseni hakea selittäviä syitä mahdollisimman kaukaa jotta niihin olisi mahdollista edes jotenkin tarttua. Väitän, että yhden yksilön sosiaalinen kyvyttömyys, viha, katkeruus ja kostonhalu on eri asioiden lähes välitöntä suoraa tuotetta. Voi olla yksilön kasvatuksen tulosta, yhteiskunnan kasvatus -ja osallisuusjärjestelmän heikkouden tulosta, vallitseva kilpailuideologia arvottaa ihmiset hyviin ja huonoihin, tarpeellisiin ja tarpoeettomiin. Geneettinen paketti, persoonallisuus, omat kokemukset ja omat valinnat; kaikki nämä luovat olosuhteita, joista syntyy juuri olosuhteiden mukaisia ajatuksia, puheita ja tekoja.
Vaikuttavia tekijöitä on loputtomiin; tätä selitystä ei hallitse loppujen lopuksi kukaan.

Fakta on, että vaikka tekisimme miten oikein tahansa, on mahdollista että se oma lapsi alkaa käyttämään huumeita tai tappaa ihmisiä. Ei ole mitään takeita antaa, ja tämä tietoisuus on monelle hyvin ahdistavaa. Mutta elämässä on paljon asioita, joita emme omasta luulostamme huolimatta lainkaan hallitse tai omista. Tarvitsemme luottamusta toisiin ihmisiin ja heidän apuaan.

.ihminillisyys


Toisaalla, meidän on kasvattajina ja yhteisönä pyrittävä tekemään mahdollisimman hyvin nämä asiat, koska se estää ulkopuolelle jäämisen. Ensisijaisessa avainasemassa on rahan myöntäminen riittäville resursseille varhaiskasvatukseen, päivähoitoon, kouluun, mielenterveyspalveluihin. taas on lista loputon. Pitkän tähtäyksen suunnitelmia.
Avainasemassa on myös aikuisten maailma arvoineen ja vallitsevan ideologian kyseenalaistaminen. Muutoin on lisättävä peruskoulun oppikirjoihin että ihmisellä onkin kaksi pakkoa, kuolema ja talouskasvu.


Lapsi kasvatetaan ihmiseksi. Se on muun yhteisön tehtävä.





keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Logomosta himaan


Olin pulpahtamassa Turun uuden Logomon näyttelyssä. Anti oli hyvä, ja paikoin hyvinkin väkevä.


Ehkä vahvimmin puhutteli Zed Nelsonin valokuva 9 -vuotiaasta Katiesta.

Tyttö oli voittanut lasten kauneuskilpailun.
Hänet oli meikattu aikuisten tavoin, puettu tietynlaiseen vaaleanpunaiseen asuun, pyöritelty koruihin, voittohuivi olkapäälle ja tietenkin se idioottimainen kruunu päähän.

Kaikki oli aikuisten hänen päällensä laittamaa.

Kuva oli kuva aikuisten maailmasta.


Tytön katse on harvinaisen tyhjä.
Kuvassa ei näy tyttöä enää ollenkaan.


Puheen alla oleva valokuva näkyy tämän takaa.