tiistai 3. toukokuuta 2011

runosiivu 1 //


Joskus sinä olit

Karamellihuvilan keväänviileä turkoosi, levännyt kamari

kaunis ja vähän liian makea tähän aikaan kastettuna

puulattian vuosien haamunaarmut, yllä lepäävät paksut maalikerrokset


näistä ajoista


kun muiden suostutelleet äänet lähteneet retkelle korissaan

yksi kokonainen kuorimaton päivä, sinä sanot et tule

sinä jäät, et tule, ja jäät virkatulle peitteelle makaamaan

ulkovaatteet ylläsi, katsot

vanhassa tapetissa rikkireunaisia varjoja

lehtien liikkuvat äänet kaunisvirheisen ikkunalasin takaa


pihan koivussa kesä leikkimässä

elokuvaa


tästä hetkestä.

1 kommentti:

  1. Juuri näin se on/oli. Elämä ja kauneusvirheet, elämä ja ihmissuhteet.

    VastaaPoista