perjantai 16. heinäkuuta 2010


Illassa vapauttavaa tuulta
verho tanssii parvekkeen ovessa, kiemuroi
kuumuus on ollut kuumuus
ja olen minä valittanut.

elämänvaikeuksia on tullut kuin kakunheittoja
amerikkalaisista elokuvista
(miten ne voivat ketään huvittaa?)
kun entistä on saanut hieman siivottua, tulee uusi
muuttuu kyyniseksi tietää (tulee uusi) ettei se tähän jää ja
on sen verran vanha paska jo että
tietää tällaista elämän toisinaan olevan.

Yksilöllisten ihmisten elämä on hyvin samankaltaista kun
asutetaan tavallisten haisevaisten oloja.
Hämmästyttävän samanlaista.

Kuulun siihen sukupolveen jolle opetettiin intomielisesti
matematiikaksi joukko-oppia.
En muista siitä mitään.

Tai sen että suurin osa pallojengistä kuului rinkulan sisään, ja yksi ei.

Ehkä siinä olikin joukko-opin suurin sanoma
kotioppineille eksistentialisteille jotka eivät pysty
olemaan liian samanlaisia.