Asema on paikoitellen ollut hyvinkin viritettynä oikealle kanavalle.
Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että miten ja millä tavalla ajatukset pätkittyvät aivojen rattaissa sopiviksi, ja miten niitä on vielä kiva paperilla veistellä terävämmiksi. Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, että on ollut taipuvainen sanojen maailmaan jo aiemmin, teorian opiskelu hahmottaa huomion suuntaamista, ja aforismien luku kartoittaa jo maailmaan kirjoitettua, ajateltua kenttää.
Samuli Paronen, Torsti Lehtinen ja Erno Paasilinna ovat ainakin sellaisia joiden kanssa koen ajatuksellista veljeyttä. Hienoa lukea hienoja, kulumattomia ajatuksia.
Ja sitten se persoonallinen, ainutkertainen, ainutlaatuinen oma elämä.
Kaikki suodattuu sen läpi.
Oi mikä riemu jos sitä tarkastelee arkipäivän eteen tuuppaantuneisssa tilanteissa.
Rahahakemuksien teko, väliovien maalaaminen, kirjoittaminen, polkupyörän kumien vaihto mikä tuli luovuttaa vastoinkäymisten suudellessa seuraaville päiville. Keskustelut ja tulevaisuuksien uumoilu ystävien ja vähemmän ystävien kanssa.
Kaikki suodattuu, vaikka välillä sitä yrittääkin olla niin ovela että itseäänkin huijailla koittaa!
:-)
Edelliseen liittyvä päivän facebook -päivitykseni; mitäpä mietin tässä aamulla internettiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti