tiistai 23. maaliskuuta 2010

Aforismien maassa ajatuskukkia koriinsa poimimassa


Olen ohjelmoinut aivojani ajattelemaan näkyviä todellisuuden ilmentymiä aforismeiksi. Ajatelmiksi, mietelmiksi - tarkoituksena että kesän aikoihin aforismikokoelmani (työnimellä Huvipuisto) olisi valmis.

Asema on paikoitellen ollut hyvinkin viritettynä oikealle kanavalle.
Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä, että miten ja millä tavalla ajatukset pätkittyvät aivojen rattaissa sopiviksi, ja miten niitä on vielä kiva paperilla veistellä terävämmiksi. Kyse lienee pohjimmiltaan siitä, että on ollut taipuvainen sanojen maailmaan jo aiemmin, teorian opiskelu hahmottaa huomion suuntaamista, ja aforismien luku kartoittaa jo maailmaan kirjoitettua, ajateltua kenttää.
Samuli Paronen, Torsti Lehtinen ja Erno Paasilinna ovat ainakin sellaisia joiden kanssa koen ajatuksellista veljeyttä. Hienoa lukea hienoja, kulumattomia ajatuksia.

Ja sitten se persoonallinen, ainutkertainen, ainutlaatuinen oma elämä.
Kaikki suodattuu sen läpi.
Oi mikä riemu jos sitä tarkastelee arkipäivän eteen tuuppaantuneisssa tilanteissa.
Rahahakemuksien teko, väliovien maalaaminen, kirjoittaminen, polkupyörän kumien vaihto mikä tuli luovuttaa vastoinkäymisten suudellessa seuraaville päiville. Keskustelut ja tulevaisuuksien uumoilu ystävien ja vähemmän ystävien kanssa.
Kaikki suodattuu, vaikka välillä sitä yrittääkin olla niin ovela että itseäänkin huijailla koittaa!

:-)

Edelliseen liittyvä päivän facebook -päivitykseni; mitäpä mietin tässä aamulla internettiin:

Marko Laihinen miettii ajan olemusta, sitä miten eletty karttuu. Sitäkin miettii kun tietää rajallisuudet ja tuon lapsellisen tahtomuksensa, että kynttilästä riittäisi viljalti valoa vielä kauan jälkeenkin päin - sen jälkeen kun pimeys on meille jo lämmin.

2 minuuttia sitten · ·

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Keväinen yö

Minuuttia vaille keskiyön ajattelen kirjoittaa tänne muutaman rivin.

On ollut kiireitä, remonttia ja muuttoa.
Elämää pahvilaatikoiden ja tekemättömien, seisahtaneiden töiden keskellä.

Kun nurkat ovat siivotut menneisyydestä, maali seinällä on uutta; osa vanhemmista luulee erheellisesti, että on hienoa, kyllä nyt kelpaa. Ei, kun puitteet ovat siedettävässä kunnossa, alamme vasta siirtyä asiaan. Ihmiset pääsevät ajatusmaailmaltaan remontoimaan, nikkaroimaan uusia asenteita, opettelemaan uutta, muovautumaan tämän ajan kanssa.

Teen aforismikokoelmaani valmiiksi.
Olen innostunut, minulla on nyt hyvät asiantuntijat ja sparraajat sen kanssa.
Luen niitä myös nyt pinot jotka kirjastosta löydän.

Torsti Lehtisellä on huumorinsa niissäkin:

Kaikista luomakunnan olennoista vain ihminen ja apina ovat naurettavia, apinakin vain sikäli kuin se muistuttaa ihmistä.

Kesyttömästä uroksesta saa oikein kasvattamalla aviomiehen, jonka suurin pahe on omenahyve.

Romaanikäsikirjoitukseni ensimmäisen raakaversion olen myös toimittanut kirjoittamisen ammattilaiselle arvioitavaksi. Paperinippu kädessä tunsin oivallista ylpeyttä tekemisistäni. Tiedän että silti aika oppipoikia tässä vielä kirjoittamisen ja ajattelun ollaan, mutta kun on 40 ikävuoden kieppeissä, kyky ajatella muuttuu. Tavallaan murrosikä.

Ehkä nyt tässä iässä alkaa ensimmäiset karvat kasvaa aivoihin.

Tytön kanssa tehtiin tänään päivällä lumiukkoa.
Innostuimme, ja siitä tulikin lumimadonna lähiötalojemme pihalle, pieni lumilapsi sylissään.
Ihminen prosessoi, iso ja pieni, samaa asiaa.
Hetken hetkiä.