tiistai 16. kesäkuuta 2009

Ominaisten saari


Rymättylässä, Turun saaristossa on saari nimeltään Ominainen.
Sitä ympäröi hankala ja karikkoinen ranta joka puolelta.

Kirjojen mukaan Ominainen on  aikanaan ollut paikka, johon on haudattu
kirkkomaalle sopimattomat, itsemurhan tehneet ja muut pahaintekijät. 
Saari on ollut siihen aikaan hyvin kammottu paikka, ja ruumiiden saattajat pelkäsivätkin paikkaa suuresti. Usein kävikin niin että ruumista haudattiin vain hieman sammalien alle tai ei ollenkaan. Kuljetusrekikin saatettiin jättää sinne ja sitten paettiin saaresta nopeasti. 
Saarta pidettiin kirottuna, siitä kerrottiin kummitusjuttuja, miten esimerkiksi laivojen kiinnitysköysiä katkottiin yöaikaan.

Toisen maailmansodan aikaan Ominaisten saaren tumma historia jatkui. Saksalaiset sotilaat
nimittäin heittivät saaren kohdalla veneistään mereen suomalaiset morsiamensa, koska tiesivät etteivät voi viedä heitä mukanaan Saksaan. Toisen tiedon, ehkäpä kirjasta siivotun version mukaan naisia ammuttiin veteen ja vain muutama pääsi uimalla pakoon.

Luin tästä Ominaisesta, ja paljon kokenut ja mihinkään yliluonnollisiin uskomaton merikarhu kertoi oman kokemuksensa saaresta. Erään nuorisoporukan kanssa he olivat vaivalla rantautuneet Ominaisten rantaan, ja pieni ryhmä oli isosta laivasta mennyt soutuveneellä rantaan. 
Nuorilla oli tarkoitus yöpyä teltassa saarella, mutta haaveeksi jäi. Illan hämärtyessä oli alkanut kuulua merkillisiä viheltelyjä ja kivien heittelyjä. Nuoret olivat ottaneet jalat alleen ja tullessaan rantaan oli havaittu, että ison laivan keulaköysi oli irronnut, tai irrotettu.
Umpikauhuissaan olleet nuoret eivät tätä olleet tehneet. Kertoja totesi loppuun että noh, eipä ole sitten sen kerran jälkeen sinne tarvinnut rantautua.

Koin sellaisia kokovartalovilunväristyksiä kuunnellessani tuota Ominaisten historiikkia. Jokin usko tai tietämys siitä, ettei tässä nyt mitään paskaa puhuta kai vaikutti taustalta aika paljon.
Sinänsä toki kiinnostavaa, että itsessänikin on joitakin skeemoja, joihin niin sanotut kummitusstoorit resonoivat. Se on vähän jotakin samaa hallitsematonta, kuin esimerkiksi jokin taide-elämys saattaa tuottaa. 
J. Karjalaisen Laura Häkkisen silmät -kappale on myös laulu, jossa kylmä on karsinut kuulijankin korvan kautta.

Tulee puhutelluksi jollekin sellaiselle alueelle itsessään, sinne missä Järki on tapahtumiin selkä päin ja peukaloitaan pyörittelee, koska ei ole hänen asiansa.

Sekin on mielenkiintoista, että onko tässäkin tarinassa jotakin Ominaisten saaren henkeä mukana, mustina pidettyjen energioitten tuulahdusta?




3 kommenttia:

  1. sit mä heräsin ja päästin kissan ulos

    VastaaPoista
  2. Tv:stä opitulla tavalla voidaan natseihin liittää kaikkea mahdollista ikävää ja ilkeää.
    Mikä sitten on totuus, on ehkä vähän eri asia.
    Voisi olettaa, että saarelle päässeet ja sinne tarinan mukaan kuolleet naiset (jäännökset) on haudattu normaalilla tavalla myöhemmin. Ja koska sodan jälkeen tuuli kääntyi, niin voisi olettaa, että näille olisi tehty jonkinmoinen muistomerkki tms. ja että siitä olisi kertomus jossain historian kirjassa esimerkkinä saksalaisten julmuuksista.
    Mutta vaikka jossain määrin olen koko ikäni ollut kiinnostunut sotahistoriasta, niin tälläistä ei ole tullut vastaan.

    En sinänsä yhtään epäile, etteikö kaikkea ole mahdollisesti tapahtunut, mutta se, että jotain on jonkun nimeämättöän henkilön mukaan joskus tapahtunut jossain ei ole kovin vakuuttavaa.
    Saksalaisiin,, siis natseihin,, on helppo liittää mitä tahansa pahaa ja kertoa se totena, sillä asiahan on de facto kuitenkin oltava totta, sillä holohoax teollisuus työntää draamaa ja fiktiota lähes joka ilta olohuoneisiin ja vähintään 80% ottaa sen kaiken totena, ilman mitään kritiikkiä tai omaa ajattelua.

    VastaaPoista
  3. Tämänhetkisen tiedon valossa toteaisin, että koko jutussa kyseessä on sinänsä toki ansiokkaasti ja uskottavasti kerrottu fiktio. Puhdas lööperi jossa tarina on ollut se voittava tekijä. Tapahtunut pelottelu kaikkine ilmiöineen oli ollut nykytietojeni mukaan järjestettyä, kiusantekoa. Valitan, että olen blogikirjoituksellani edistänyt tätä legendaa.

    VastaaPoista