perjantai 26. kesäkuuta 2009

Mitäs sinä oikein tarvitset?


Luin uutista suomalaisesta ohjaajasta, joka on tehnyt K-18 dokumentin homopornon teosta.
Ohjaaja itsekin homo, joten hänellä oli kiinnostus aihetta kohtaan. Itse genre, homoporno on kuulemma eräs vauhdikkaimmin kasvava bisnes pornoalalla.

Oma käsitykseni on, että ihmisen "homousprosentti" määrittyy eniten biologisesti muutamaviikkoisena, kun sikiölle alkaa pulputtaa testosteronia. 

Mutta kiintoisaa ovat tarpeet. On jano, jokin sanoo että jossakin on veden tapaista.
Nälkä, tekee ruokaa mieli. Näin edespäin fyysisellä puolella, mutta menee mutkikkaammaksi, kun siirrytään psyykeen ja henkisen paketin alueelle. Itseäni arveluttaa, että erittäin monella on suuri tarve katsoa väkivaltaisia elokuvia. Realistisia väkivaltakuvausta, jossa vastustajien paskaksi hakkaaminen on se juttu ja juoni. Mistä nousee numeraalisesti aikuiselle moinen tarve tyydytettäväksi?
 – Ei, silloin ei sovi kokoustaa, sillä silloin katson vaimoni kanssa raakaa väkivaltaa. Sopiiko lauantaina?

Tiedän että tarpeet syntyvät ja jatkojalostuvat hyvin monimutkaisten yhdistelmien lopputuloksina. Mutta oleellista on se, mihin suuntaan ihminen itseään ja huomiotaan kuljettaa. Jos on kyky itseään kuljettaa.

Se kasvaa mitä ruokkii.
Pimeä, tai valkeampi puoli.

Miksi tehdään sellaisia elokuvia kuin tehdään?
Siksi koska sellaisille on kysyntää. 

"Ja sitten jossain välissä onnelliset länsimaalaiset ihmiset menivät niihin isoihin saleihin, joissa näytettiin oikeaa elämää jäljittelevää kuvamateriaalia. Hämmentävää oli, kun yleisö raakkui naurusta kun valkokankaalla tapettiin tai hakattiin ihmisiä. Samaan aikaan maailmalla oli käynnissä useita kymmeniä sotia."

Psyykkinen laihdutuskuuri; sellaisen tulee pitää ensiksi, jos tahtoo omia tarpeitaan puhdistaa ja vaihtaa parempiin.

Tietenkin mm. mainonta, yleinen nykyisemme kilpailukulttuurimme arvomaailma, perinteet, omat kokemukset etc. muokkaavat tarpeitamme myös ulkoapäin. Ja koska ne muokkaavat alitajuntaa, me emme ole niistä vaikuttimista useinkaan kovin tietoisia.

Mutta, suurimmalla osaa taitaa olla ihan helvetin tylsä se oma elämä. 
Vaiks menee taloudellisesti ihan kivasti ja silleen niinku.
Tarvetta olisi tarkoituksellisempaan, elävältä tuntuvaan elämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti