Markkinoilla;
kun näkee pitkästä aikaa naamatuttuja ihmisiä, ja sen takia panee merkille heti miten huonot elintavat ovat alkaneet näkyä vääjäämättömästi kehossa. Lihavuutta, tupakankeltaista ihoa, alkoholin huuhtelemaa yleisharmautta ja elämänilotonta kehoa ja sen sointia ei voi piilottaa mihinkään vaatekappaleeseen.
Rakkaudettomuus, läheisyyden tarve, ystävien puute, hyvän seksin puute, aidon muitakin ihmisiä hyödyttävän tekemisen puuttuminen; se jokseenkin kokonaan tarkoitukseton elämä on näkyväisintä jos sen osaa nähdä.
Vielä merkittävämpi – ehkä kaikkein merkittävin on se oma, itse valittu asenne elämää kohtaan.
Miten elämänasenne sitten näkyy ihmisestä?
Puhekuplat; ovat ne negatiivisyydessä lionneet, kiinnitytäänkö huomioankkurin kanssa siihen huonoon ja ikävään, maailmantuskaan ja kutakuinkin kaikkeen mahdolliseen huonoon ja pahaan.
Hymyttömyys.
Se varjoista katsova Katkeruus ja Kateus jota ei koskaan itsessä myönnetä; toisilla vaan on kaikki niin hyvin ja minulla on ihan paskaa. Alivastuullisena lysmäperseenä ei kuitenkaan viitsi (tai ymmärrä, myönnettäköön) lähteä tiedostamaan ensin sitä omaa palettiaan, ja sen jälkeen kohentamaan omia asemia ja niitä valittuja elintapojaan, vaan syyttää muuta maailmaa ja muita pahoja ihmisiä tilastaan, joka tuntuu kovin kehnolta.
Uskomukset.
Yhä uudelleen todistuu se, että se on, minkä ihminen uskoo olemassa olevaksi. Liittyy erityisen paljon yllämainittuihin asioihin. Negatiivisten ajatusmallien perustana ovat ihmisen omat uskomukset sen suhteen, millainen maailma on.
Kaikki ihmiset omissa maailmoissaan!
Itsensä edes jonkinsorttisella tuntemisella vähintäänkin siirretään vuoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti