perjantai 29. toukokuuta 2009

Pitkät ovat luokkaportaat


Opiskelen lastensuojelun ja perhetyön pätkää avoimessa AMK:ssa ja myös siellä on tullut jatkuvasti esille se, miten eri luokissa me ihmiset nykyään Suomessakin elämme. 
Äärimmäisestä köyhyydestä, joka on henkisesti ja materiaalisesti todella perinnöllistä. Ei ole elämisen taitoja, ei osaa ei arpaa normaalista elämänmenosta, kaikenlaisia terveys -ja päihdeongelmia. Ja tästä kohahtaen ylös sinne eliittiluokkaan, jossa koko maailma on tähkäisesti renki, ja jossa ei ole kohtuuttomuuden käsitettä, vaan hybristellään omaisuus ja valtasiivillä jo lähelle kaikkivoipaista jumaluusasemaa.

On Euroopan parlamenttivaalit. Haetaan poliittisia voimasuhteita päätöksenteon ohjureiksi. 
Kesämmällä aion lukea uudestaan Huxleyn Uusi uljas maailma, koska mielestäni siinä saattaa asua ehkäpä yksi suuri ratkaisumalli. Liittyy siihen, että toimiva yhteiskunta– sellainen jossa eritasoiset kansalaiset kykenevät elämään onnellista elämää – edellyttää sitä, että yhteiskunnassa luodaan tietoisesti työpaikkoja eri tasoiselle älykkyydelle, eri tasoiselle osaamiselle. Onko se sitten jotakin sosiaalista sosialismia (yäks!), en tiedä :-) 

Poliittisella liturgialla: se on myös alempien sosioekonomisten luokkien edustajien yksilöllisyyden ja ihmisarvon kunnioittamista ja huomioimista; millä olisi todennäköisesti paljon myönteistä seurausta. Nykyään puhutaan kauniisti suurista arvoista, mutta edelleenkin se taloushiekkalaatikon keskinäinen kilpailu on raadollista ja ne harvat järjestelmälle viisaat ja kyvykkäät voittajat saavat sen leijonan osan, mikä ei humanismiin kyllä kuulu. Murr!

Tietty ihmisten käytännön eriarvoisuus on väistämätöntä, mutta jos on henkistä kapasiteettia riittävästi, se ei ole ongelma, vaan rikkaus.

Tässä tullaan lopuksi myös tosiseikkaan, että jos yhteiskunnan suuntauksia tahdottaisiin muuttaa esimerkiksi edellä kuvatun tasa-arvoisemmaksi, se edellyttää että demokratian keinoin poliittisiin voimasuhteisiin äänestetään ihmisiä edustamaan eri kansankerroksia.

On valtavan sääli, ettei juuri ne ihmiset ymmärrä tätä, jotka on laitettu kehnoon asemaan nk. yhteiskunnassa, ja joilla olisi joka perkeleen vaaleissa se todellinen muutosvoima ihan siinä omien käsiensä ulottuvilla.


maanantai 18. toukokuuta 2009

Jos me


haluaisimme muuttaa maailmaa oikein paljon paremmaksi,
me aikuiset suuntaisimme lasten kasvuolosuhteisiin eniten huomiota ja
samalla kasvaisimme itsekin parempaan suuntaan.
Asiantuntijat opettaisivat vanhemmille parempia palikoita siihen
vanhemmuuteen. Perustaitoja, perustarpeisille perussihmisille.
Ja tämä kaikki myös maapallotasolla.

Miksi tämä on niin vaikea ymmärtää ja 
miksei ole tahtoa toteuttaa?