Matkalla autokoulun kirjallisiin ymmärtelin esille sitä
tosiseikkaa, että nyky-Suomessa elää rinnakkain ja päällekkäin
todella paljon erilaisia todellisuuksia.
Gallupin mukaan suomalaiset määrittelevät varakkaaksi
henkilön, joka ajaa 50 000 euron autolla, asuu 300-700 000 €:n
asunnossa, on yli 100 000€:n säästöt tai
vähintään 60 000€:n vuositulot. (TS 16.4)
Minä en tunne ketään kuka asuu tällaisessa todellisuudessa.
Edellämainitut ihmiset elävät aineellisesti, ja usein sitä kautta myös henkisesti
hyvässä todellisuudessa.
Sitten on ok-todellisuutta, keskinkertaista, heikkoa, huonoa, paska-todellisuutta ja
katasrofaalista todellisuutta jota myös maanpäälliseksi helvetiksi voi kutsua.
Koska on erilaisia todellisuuksia, on selvää ettei keskinäistä ymmärrystä, vuoropuhelua tai edes tietoa toisenlaisesta elämisen olemassaolosta
välillä ole.
Jos et tiedä, niin et tiedä, veisteli Brecht.
Koska on toisistaan paljon poikkeavia todellisuuksia, on erilaisia
käsityksiä miten yhteisiä asioita pitäisi hoitaa.
Valta on myös jakaantunut eri todellisuuksia edustaville ihmisille eri tasoisesti.
Niillä joilla on valta (ja omaisuutta), ovat yleensä sitä mieltä että juuri näin sen
kuuluukin mennä, on oikeudenmukaista etc.
Suuren osan heikompien todellisuuksien edustajien mielestä on olemassa
paljon epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja toisten hyväksikäyttöä.
Minusta eettisesti olennaista on se, että millä hyväosainen ihminen perustelee itselleen ja muille sen oman hyvän osansa suhteessa toisiin?
Mikä antaa oikeutuksen; joskus suorastaan velvoituksen kuulua sinne alle 10% kärkeen maailman mittakaavassa? Siellä minäkin olen, ymmärtääkseni.
Ja jatkokysymys, pitääkö edistää ja toimintaa, jossa myös lajitoverien
todellisuudet kirkastuisivat ja rikastuisivat kokonaisvaltaisesti?